Matkakertomuksia

Bussimatka Hiidenmaalle 8.-9.2023

Elokuun 8. päivän aamuna Haapsalun Seudun Suomi-Seuran Hiidenmaalle lähtijät kokoontuivat Rautatieasemalle, josta bussiretki alkoi. Haapsalussa oli ollut myrskyisä yö, oksia oli pudonnut tielle monin paikoin ja vähän sadettakin tihutteli taivaalta. Lähdimme kohti Rohukülan satamaa ja ylitimme lautalla vaahtopäisen meren. Satamasta jatkettiin kohti Kärdlaa, Hiidenmaan sykkivää metropolia. Matkalla Jaakko opasti bussissa ja kertoi monenlaista tietoa sekä Hiidenmaasta että Kärdlasta, jonka keskustan ja sataman näimme.

Kärdlasta matka jatkui Ristimäelle, jossa kävimme katsomassa tuhansia sinne tehtyjä ristejä. Hiidenmaan ruotsalaisväestö karkotettiin 1781 Katariina Suuren määräyksellä Etelä-Ukrainaan. Lähtijät pitivät Ristimäellä viimeisen jumalanpalveluksensa, minkä jälkeen paikasta tuli tärkeä paikallisille asukkaille, jotka alkoivat viedä ristejä mäelle muistoksi. Nykyään muualta tulevat matkailijat tekevät paikalla omia ristejä, usein metsästä löytyneistä oksista.

Matka jatkui Kõrgesaareen ja Viinaköökin majataloon, joka oli yöpymispaikkamme. Suomalainen isäntä Tapio toivotti meidät tervetulleiksi, ja sitten söimme lounaan, jonka alkupalana oli sanomalehteen kääritty tuulenkala (nam!) Jätimme matkatavarat huoneisiimme ja jatkoimme Hiidenmaan Sotamuseoon (Militaarmuuseum) Tahkunan kylään. Museonjohtaja Urmas kertoi meille museosta erittäin asiantuntevasti ja hauskasti, ja museoon tutustuttuamme lähdimme vielä maastoon katsomaan erilaisia neuvostoaikaisia linnoitusrakennelmia. Pääsimme myös sisälle yhteen bunkkeriin. Kauniissa metsässä oli sieniä, joita sieniharrastajat saivat kerättyä mukaansa. Aikaa vierähti niin paljon, että Kõpun majakka jouduttiin jättämään ohjelmasta. Iltaruoka syötiin Sadam Kohvikissa Viinaköökin lähellä. Sitten sauna, biljardi, baari ja yöpyminen.

Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Kärdlaa, josta poimimme kyytiin oppaamme Tiiun ja ajoimme Käinaan. Tiiu kertoi matkalla paljon kaikenlaista kiinnostavaa Hiidenmaasta, sen asukkaista ja saaren elämästä kesällä sekä talvella. Käinassa vierailimme vuonna 2020 avatussa elämyskeskus Tuuletornissa, jossa riittikin katsottavaa moneksi tunniksi. Kuusikerroksisessa näyttelytilassa on paljon tietoa Hiidenmaan luonnosta ja elämästä. Paikka on sekä museo että tiedekeskus, jossa on mm. interaktiivisia pelejä ja Baltian korkein sisäkiipeilyseinä, eli kaikille jotakin. Ylimpänä olevalta näköalatasanteelta näkee kauas ympäristöön.

Matka jatkui kohti Kassarin kylässä sijaitsevaa Lest&Lammas -ravintolaa, jossa söimme lounaan. Matkalla opas vei meidät katsomaan Aino ja Oskar Kallaksen kesäasuntoa. Talo ei ollut auki, mutta paikalle ilmestyi pusikon takaa naapurin isäntä, joka tuumasi, että täytyyhän meidän suomalaisten päästä sisään. Niinpä hänen vaimonsa tuli avaamaan ovet ja saimme aistia vanhaa tunnelmaa talon sisälläkin. Matka jatkui kohti Kärdlaa, Orjakun kylän ja Vaelman villatehtaan kautta. Kärdlassa teimme vielä pitkän kiertoajelun kaupungissa, josta oppaamme kertoi monia kiinnostavia asioita, kuten esimerkiksi, että maasta pulppuaa paineella puhdasta juomavettä, mikä tekee kaivot paikoin tarpeettomiksi.

Viimeinen kohteemme ennen Heltermaan satamaan ajoa oli Suuremõisan kartanon kaunis kukkapuutarha, jossa kuljeskelimme kauniissa auringonpaisteessa kukkia kuvaten. Matka oli oikein onnistunut, tunnelma kiireetön ja rento. Bussin peräosassa Heli piti baaria auki siltä varalta, että jano iskee. Jäämme odottamaan seuraavaa matkaa hyvässä seurassa!

Helena

 

 

 

Pohjois-Viron ja Narvan retki 5.-7.6.2023, Haapsalun Suomi-Seura

                                                               MATKAKERTOMUS

Heti kesän alussa, maanantaiaamuna 5. kesäkuuta, kokoontui 17 seuran jäsentä Veekeskuksen eteen, josta retkemme pohjois- ja itäviroon alkoi. Ajelimme Tallinnan ohi ja saavuimme ensimmäiseen nähtävyyteemme Jägalan vesiputoukselle, jossa kuvasimme ahkerasti veden vähyyden vuoksi melko vaatimatonta putousta. Jägalasta jatkoimme Kiiun vanhan linnan (1500-luvulta) jäljellä olevan tornin luokse. Tornin kahvila ja itse tornikin oli suljettu, joten ihailimme sitä hetken aikaa ulkoa päin.     

Kiiusta matka jatkui kohti Käsmun nimellä olevaa kylää ja siellä Merimuseota. Myös muutama koululaisryhmä oli tullut paikalle, ja museon opas oli heidän ’käytössään’. Me siis tutustuimme omatoimisesti niin sisä- kuin ulkotiloihin. Kaunista seutua!

Käsmusta oli lyhyt ajomatka Võsuun, jossa lounastimme viehättävässä Meidi Kodurestorantissa. Siellä emäntä oli kattanut meille pitkän pöydän kauniiseen puutarhaan kana- ja puputarhoineen.

Seuraava tutustumiskohteemme oli Sagadin kartano ja varsinkin sen jääkellari, jossa ohjelmana oli Viinikellarin lumous ja kauheus: Herra X kertoi meille entisajan kartanoiden pirtun (viinan) valmistuksesta yms. Saimme maistiaisia eri viinalaaduista ja tietysti suolaista purtavaa palan painikkeeksi. Vähän erilainen kartanotutustuminen J.

Matka eteni taas kohti rannikkoa ja Toolsen linnoituksen raunioita. Tarkoituksenamme oli mennä sieltä Ontikan kartanolle (K Palander), mutta se oli kiinni. Vähän matkan päässä,  Ontikan rantatörmällä, on Viron korkein – 30 metriä – vesiputous. Vettä oli tosin niin vähän, ettei sitä kunnolla edes nähnyt, mutta putouksen vieressä olevilta rappusilta saattoi nähdä korkean rantatörmän ja  400 000 vuotta sitten syntyneitä maakerroksia. Kukaan meistä ei tohtinut kavuta rappusia alas asti rannalle, mutta upeus olikin siinä törmässä!

Kuuden aikoihin saavuimme Toila Spa Hotelliin, joka oli majapaikkamme molemmiksi öiksi. Jokainen toteutti iltaohjelmansa oman aikataulun mukaan; päivällinen, kylpylä, kuntosali yms.

 

Toisen päivän aamiaisen jälkeen bussimme suuntasi nokkansa itään kohti Narvaa. Poikkesimme ensin Sillamäessä, jossa ihailimme kaupungin ehkä päänähtävyyttä, eli merelle päin avautuvaa  portaikkoa ja puistotietä, sekä rantapromenadia. Ne on uudistettu ja kukkaistutukset, penkit yms olivat kauniit. Voi vain kuvitella näkymää myöhemmin kesällä, kun kukat ovat kasvaneet ja täydessä kukinnossaan!

Sillamäestä matka jatkui kohti Narva-Jõesuuta, jossa pysähdyimme myös ja kävimme alueen upealla, kilometrejä pitkällä hiekkarannalla.

Narva-joki on rajajoki Viron ja Venäjän rajalla. Sen viertä ajelimme noin 10 kilometriä Narvaan, joka on Viron kolmanneksi suurin kaupunki Tallinnan ja Tarton jälkeen, n. 56000 asukasta. Jos alkumatkamme nähtävyydet olivat ’pieniä’ niin täällä näimme jotain niin suurta, että sitä on vaikea ymmärtää; meillä oli nimittäin ilo tutustua oppaan avulla Kreenholmin tekstiilitehdasalueeseen, pinta-alaltaan noin 60 ha. Tehtaan toimiessa siellä on työskennellyt parhaimmillaan yli 12.000 henkeä!!! Tehdasalue rajoittuu Narva-jokeen, ja katselimme piikkilankojen välistä Ivangorodin/Venäjän  rantoja. Tehdas on ollut suljettuna jo toistakymmentä vuotta ja sinne pääsee tutustumaan vain etukäteen sopimalla (ryhmät).

 

Myöhäinen lounas nautittiin Narvan linnassa sijaitsevassa Rondeel –ravintolassa. Kiertelimme hetken Narvan liikenneympyröissä ja suuntasimme takaisin Toilaan melko väsyneinä pitkän tehdaskierroksen uuvuttamina.

Toilassa kävimme vielä läheisessä Oru-puistossa ihmettelemässä VR-lasien avulla 1900-luvun alussa rakennettuun ja sodassa tuhoutuneeseen kartanoon ja sen puutarhaan. Vaikuttava kokemus tämäkin!

Toilan kylän keskustassa olevassa Vana Fregati Pubissa osa meistä rentoutui pikkusuolaisten ja juomien parissa, ja taisi jotkut vielä käydä yömyssyillä hotellin baarissakin.

Kolmas päivä sarasti edelleen aurinkoisena, ja starttasimme jo yhdeksän aikaan kohti Kuremäen eli Pühtitsan nunnaluostaria. En muista nähneeni niin kukoistavaa, siistiä ja hyvin hoidettua puutarhaa missään!  Luostari on perustettu jo 1800-luvulla, ja siellä asuu nykyäänkin toista sataa nunnaa.

Kuremäeltä matka jatkui Põltsamaalle, jossa kävimme ensin tutustumassa juuri remontoituun linnaan. Nautimme perinteisessä ruokalassa eli Puhu risti söögimajassa maukkaan ja edullisen lounasruuan.

Viimeinen pysähdyksemme oli Raplassa, jossa poikkesimme kahvilla.

Haapsaluun saavuimme illalla ennen kuutta, ja näytti siltä, että matkalaiset olivat melko väsyneitä, mutta tyytyväisiä matkaamme!

Kiitos kaikille osallistujille onnistuneesta reissusta, minneköhän ensi kerralla mentäisiin!

 

 

 

 

 

Setumaa ja Kaakkois-Viro 10.-12.6.2022

MATKAKERTOMUS Haapsalun Suomi-Seuran aurinkoisesta retkestä

Päivitys käynnissä…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomi-Seurojen kesäpäivät Tartossa 30.8.-1.9.2019 + Otepää

MATKAKERTOMUS Haapsalun Suomiseuran matkasta

Iloinen joukko retkeläisiä kokoontui viime perjantaina hyvissä ajoin ennen yhtä Haapsalun Raudteejaamalle, josta matkamme Tarton kesäpäiville starttasi puolipilvisessä säässä. Matkalta poimittiin vielä lisää osallistujia, Herjavan pysäkin jälkeen oli kaikki 21 koossa eli bussi täynnä. Ajelimme leppoisasti Tallinnan ohikulkutien kautta kohti Imaverea, jossa pysähdyimme ruokailemaan Tikupoiss –nimiseen matkaravintolaan.  Tartossa majoituimme hotelli Dorpatiin klo 17.30.  

Koska sää oli nyt sateinen, hyppäsimme taas bussiin klo 19, joka vei meidät Tampere Majalle, jossa kesäpäivien avajaiset pidettiin. Siellä saimme nauttia taitavasta harmonikkaesityksestä. Sateen tauottua siirryimme piha-alueelle, jossa musisointi jatkui laulun ja soiton merkeissä, joku taisi piipahtaa tanssimassakin siinä mukulakivi’parketilla’☺ .   Isännät tarjosivat grillistä iltapalaa, ja ilta sujui leppoisasti jutellessa, tuttujen ja uusien tuttavuuksien kuulumisia vaihtaessa. Bussimme tuli hyvissä ajoin hakemaan meidät takaisin hotellille, osa meni nukkumaan ja osa jäi vielä aulabaariin yömyssylle.

Lauantaiaamu valkeni melko selkeänä, sää oli mitä mainioin lähteä parin tunnin kiertoajelulle. Meitä oli kymmenen uteliasta haapsalulaista mukana Sakari Neuvosen asiantuntevalla Tarton kierroksella. Kävimme mm. Inkerinsuomalaisten liiton Tarton majapaikassa Veski 35, jossa Merje Malkki kertoi heidän toiminnastaan ja historiastaan.  

 Kierroksen jälkeen oli pari tuntia vapaata, siinä ehti hyvin levätä ja käydä esimerkiksi viereisellä torilla tekemässä edullisia ostoksia. Mukaan lähti eräskin kilo ihania Peipsijärven sipuleita! 

Klo 14.10 lähti Jokilaiva Pegasus hotellimme rannasta Emajokea alavirtaan  ja vei meidät yhdessä muiden seurojen ihmisten kanssa Luunjan jokisatamaan.  Aurinko paistoi lämpimästi, puolentoista tunnin laivamatka sujui leppoisasti maisemia ihastellen. 

Luunjan kartanon puistossa pidettiin perinteiset kisat:  tikkakisaan ja mölkkyyn koottiin kolmen hengen joukkueet, jotka kilpailivat sinnikkäästi ja taitavasti, mutta   ’antoivat’ isäntien voittaa. Tikkakisassa tulimme hienosti toiseksi ja mölkkypelistäkin kävimme pokkaamassa pronssimitalin. 

Näiden pelien jälkeen nautittiin Kaptenin Kellarissa herkullista illallista seisovasta pöydästä.

Kolmas kisalaji oli täysi arvoitus viime metreille asti: kuuden hengen joukkueet vietiin läheiselle rajatulle puistikkoalueelle  ja komennettiin pukemaan haalarit, hansikkaat ja suojamaskit päälle, ja käteen annettiin merkkain eli värikuula-ase, eli lajina oli Värikuulasota!  Lyhyen opastuksen jälkeen kaksi joukkuetta meni  alueen vastakkaisiin päihin. Pelin tarkoitus on eliminoida vastakkaisen joukkueen pelaajat merkkaamalla (eli ampumalla osuman) heidät värikuulalla.  Tämä laji oli meidän joukkueelle niin vieras, että jäimme siinä viimeiseksi, vaikka pronssiottelussa eivät kaikki pelaajaat ’kuolleetkaan’, mutta panokset lopuivat kesken ☺. 

Pelien jälkeen oli palkintojen jako, jossa siis saaliimme oli yksi hopeinen tikkapokaali ja pronssinen mölkkypokaali. Samassa yhteydessä annoimme isännille tuliaislahjamme:  valokuvakirjan Haapsalusta sekä ison purkillisen Haapsalun tervehdyttävää mutaa. Toivotimme myös kaikki tervetulleiksi Haapsaluun ensi vuoden kesäpäivien viettoon!

Ulkolavalla soitti pari eestiläistä musikanttia sekä kansainvälistä että eestiläistä tanssimusiikkia, ja nurmikolla pyörähteli useampikin tanssipari  silloin tällöin ’humppaamassa’.

                          Viihdettä

Illan alkaessa pimetä, sytytettiin rannassa iso kokko, koska tuolloin oli myös Muinaistulien yö. 

Takaisin Tarttoon ja hotelliimme lähdettiin bussikyydeillä klo 22.  Lähtikö joku vielä katsastamaan Tarton yöelämää, sitä ei tarina kerro, mutta ainakin hotellin aulabaarissa näkyi tuttuja kasvoja jatkamassa mukavaa illanviettoa.

Ei kuitenkaan liian myöhään, sillä sunnuntaiaamuna porukka oli hyvissä ajoin aamiaisella ja sen jälkeen valmiina jatkamaan retkeä. Nopeimmat taisivat käydä vielä lähikaupoissa tai torilla shoppailemassakin.  Tasan klo 10.30 bussimme starttasi kohti Otepäätä, jonne ajoaika oli alle tunnin.  

Ensimmäinen tutustumispaikka oli Mäe-kadulla oleva Energiapatsas. Siellä tankkasimme positiivista ja voimaannuttavaa energiaa halaamalla patsasta ja/tai läheistä ikivanhaa tammea. 

Tehvandin urheilukeskus oli kivenheiton päässä, ja tarkoituksemme oli nousta kuuluisan mäkitornin huipulle. Valitettavasti se oli suljettu, joten ihailimme huikeita maisemia tornin juurelta. Komeaa oli, itse hyppytornihan on rakennettu korkean mäen päälle.  Ajoimme alas urheilukeskukseen ja kävelimme katsellen sen ympäristöä. Kyllä on hienot harjoitusmaastot ja reitit rakennettu hiihtäjille ja muillekin urheilijoille. Joku taisi nähdä Niskasen Iivonkin siellä…

Seuraavana tutustumiskohteena oli Otepään Marian Luterilainen kirkko, sen pihapiirissä oleva muistomerkki Vapaussodassa kaatuneille sekä tien toisella puolella oleva jatulintarha eli kivilabyrintti.   Olisimme halunneet nähdä myös Viron korkeimman lipputangon kaupungin keskustan Lippuaukiolla, mutta aukio oli remontissa eikä lipputanko ollut paikallaan. Viron valtion lippuhan on alun perin lähtöisin Otepäästä! 

Lounaspaikaksi olimme valinneet Pühajärven SPA hotellin, jonka sijaitsee kauniin luonnon keskellä. Meillä oli hyvää aikaa ihailla rakennusta, maisemia, sekä nauttia terassilla virvokkeit,  ja myös auringon lämmöstä, sillä päivä oli helteinen.

Niinpä ruokailun jälkeen, kun lähdimme ajelemaan kotia kohti, oli bussissa melko hiljaista; taisi yksi jos toinenkin käväistä unten mailla. Matkan varrella oli kuitenkin vielä yksi mielenkiintoinen kohde, jossa pysähdyimme: Helme koopad eli Helmen linnan/kartanon rauniot ja erityisesti hiekkakiveen kaivetut luolat ehkä jo 1800-luvulta.

Pärnussa pysähdyimme vielä kahvitauolle, siitä viimeinen etappi oli Lihulan kautta Haapsaluun, jonne saavuimme n. klo 19.30. 

Summa summarum, reissumme oli onnistunut, kaikki sujui suunnitelmien mukaan. Näimme ja koimme mukavaa ja monipuolista ohjelmaa, kivoja ihmisiä, kulttuuria, matkailua, shoppailua sekä ennen kaikkea rentoa yhdessäoloa.  KIITOS kaikille osallistujille, toivottavasti nähdään pian uudestaan!

 

Heli / matkanjohtaja

MATKAKERTOMUS

Haapsalun Suomi-seuran matkasta Setumaalle ja Kaakkois-Viroon 10.-12.6.2022

 

Päivitys käynnissä…